Original subtitles

BABAN BABAN BAN VAMPIRE

Koi-kylpylä on toiminut jo 60 vuotta.

Asun ja työskentelen siellä.

Siivoan tilat kylpylän sulkeuduttua keskiyöllä.

Työ sopii minulle täydellisesti.

Oikeastaan kylpylätyö on koko olemassaoloni perusta.

Olen elänyt tällä tavalla pian kymmenen vuoden ajan.

Mori!

Hetki vain.

En tiennyt, että olit vielä hereillä. Pidinkö liikaa meteliä?

Ei hätää.

Halusin vain jutella.

Tässä on 15-vuotias Tatsuno Rihito. Hän aloittaa lukion tänä vuonna.

Sinähän aloitat huomenna koulun.

Sinun pitää nukkua. Ihosi kärsii, jos valvot pitkään.

Tiedän kyllä, mutta jännittää liikaa.

Vai jännittää? - Niin.

Sinähän juot tätä, eikö totta? - Kyllä vain. Kiitos.

Uudessa koulussani on ilmeisesti aika riehakasta porukkaa.

Pelkään tulevani kiusatuksi.

Siitä kenkä siis puristaa. Ei huolta.

Jos joku kiusaa sinua, liiskaan... - Mitä?

Liiskaan perunoita. Tarjoan niitä kiusaajille, jotta he asettuvat.

Lyttyperunoitako?

Niin.

En ihan tajua, mutta kiitos.

Rihiton takia minä asetuin tänne.

Kymmenen vuotta sitten olin uuvuksissa paettuani takaa-ajajiani.

Olin auringon korventama ja hädin tuskin hengissä.

Apua.

Ole kiltti ja auta.

Miksipä kukaan auttaisi kaltaistani retaletta?

Olin valmis kuolemaan. Juuri kun luulin loppuni tulleen...

Hei, kuule.

Arvasin! Täällä sitä ollaan.

Otetaan lasilliset lukion kunniaksi.

Eilen otit yläkouluni päättymisen kunniaksi, isä.

Nyt on syytä juhlaan.

Kiitos taas hyvästä siivoustyöstä, Ran-chan.

Sauna ja porekylvyt toki puuttuvat, mutta puhtaudella voimme ylpeillä.

Kylpylä on puhdas, koska siitä on huolehdittu hyvin jo sukupolvien ajan.

Mutta hävettää maksaa sinulle työstäsi niin vähän.

En ole täällä rahan takia, vaan koska viihdyn täällä.

Niinkö? Sittenhän voisit tehdä työsi palkatta!

Mori ottaa loparit, jos jatkat tuota. - Ei palkattomuus minua haittaisi.

Kunhan saan olla kanssasi, Rihito. Enää kolme vuotta.

Menet aina liian pitkälle, isä. - Nyt kilistetään.

Kulta, tuo Ran-chanille punaviiniä.

Selvä.

Kuka sinä olitkaan?

Isä, Ran-chan on ollut meillä töissä jo kymmenen vuotta.

Niin, olen Mori Ranmaru.

Kuinka vanha sinä olet? - Noin 450 vuotta.

Melkoisen pitkä aika.

Ran-chan vitsailee aina iällään.

Minä kun jo luulin pimeyden ruhtinaan tulleen noutamaan minua.

Mori on hyvin perillä historiasta. Olen oppinut häneltä paljon.

Olenpahan ainakin hyvä historiassa.

Olen kokenut kaikenlaista.

Romanssejakin on tainnut olla monenmoisia. Olen kuullut niistä paljon.

Olen puhunut liikaa itsestäni. Taidan olla vähän huppelissa.

Anna Ran-chanin olla. Kiusoittelusi varmaan jo tympii häntä.

Pahoittelen perheeni puheita, Ran-chan.

Ei haittaa.

Minua tämä perhe -

miellyttää kovasti.

Kylläpä kello on jo paljon. Täytyy mennä nukkumaan.

No niin.

Nuku hyvin, Rihito.

Kuule, Mori. - Mitä?

Kiitos.

Mistä hyvästä?

Siitä, että rohkaisit minua.

Tuntuu kuin olisit aina läsnä, suojelemassa minua.

Aloitan kuitenkin huomenna lukion.

En voi turvautua sinuun ikuisesti.

Älä höpsi. Voit aina luottaa minuun.

Ehkä luotankin.

Kiitos. Hyvää yötä, Mori-san.

Voi, miten tahraton sielu.

Ja turmeltumaton, kaunis keho!

Rihito ei sorru hiusväreihin ja lävistyksiin kuten jotkut rentut.

Nuo silkkisen mustat hiukset ja sileä, virheetön iho...

Nuppu, josta puhkeaa harvinaislaatuinen kukka.

Hän on vasta 15,

mutta aistin jo hänen täyteläisen, kypsyvän tuoksunsa!

Voisin imeä hänet kuiviin saman tien.

Tekisinkö sen nyt heti?

Olen hillinnyt itseni jo vuosikymmenen. Enää kolme vuotta jäljellä.

Sitten saan maistaa häntä parhaimmillaan.

Minun täytyy tulla järkiini.

Sinäkö siellä, Ran-chan? Mitä teet?

Käväisen vain ulkona.

Keskellä yötäkö? - Niin.

Jotta tämä jano sammuisi,

on suunnattava öisille kaduille.

VAROKAA HÄMÄRIÄ TYYPPEJÄ

En ehdi ajoissa! Valvoin liian myöhään.

Auts... Anteeksi! Oletko kunnossa?

Minun tässä pitäisi pyytää anteeksi. Sattuiko sinuun?

Anteeksi. Leipäsi...

Mitä? Ei se mitään.

Kolmen sekunnin sääntö.

Toivotan uudet oppilaamme tervetulleiksi. On ilo saada teidät tänne.

Toivon teille kaikkea hyvää.

Sujukoon lukiotaipaleenne suotuisasti.

Uudet oppilaat, voitte istua.

Kaoru, mitä sinä tuijotat?

En minä mitään tuijota.

Historian opettaja herra Sakamoto ottaa kolmosluokan vastuulleen.

Kotona ollaan!

Mori-san!

Mori...

Morin pikku-Mori!

Lopeta.

Sulje ovi. On sietämättömän kirkasta.

Sinua ei päiväsaikaan juuri näy.

Mistä on kyse? - Hirmuisia uutisia!

Tarkoitatko...?

Kiusattiinko sinua?

Et onneksi vaikuta loukkaantuneen.

Ei ole kyse siitä. Mori...

Lupaathan, ettet kerro tästä muille? - Selvä.

Olen rakastunut!

Rakastunut? Vai sanoiko hän "pakastunut"? Tai "lakastunut"?

Vai mahtaako päivänvalo tehdä temppuja aivoilleni?

Mitä minä teen, Mori? Sydämeni hakkaa nytkin.

Ehkä hän on elämäni rakkaus!

Aivan, elämäsi rausku. Voi olla.

Minä arvasin!

Niin, Rihito kyllä tunnistaa tosirauskun.

Ei!

Sydäntäni kivistää. Mitä minä teen?

Apua.

Ole kiltti ja auta.

KOI-KYLPYLÄ

Tämä -

on siis loppuni.

Hei, kuule.

Tuolla on kontti, jossa saisit olla rauhassa koko päivän.

Voit levätä siellä.

Pojan puhtoinen sydän ja avoin katse tekivät minuun vaikutuksen.

Halusin hänet aivan kokonaan.

Ihmisillä on omat lempiruokansa. Niin on meilläkin.

Jotkut pitävät lasten verestä. Toiset nuorten neitsyiden.

Minä rakastan yli kaiken 18-vuotiaita koskemattomia poikia.

Kimmoisa iho, johon upotan hampaani,

pojan viaton reaktio, hänen verensä tuoksu ja maku...

Rakastan sitä kaikkea. Kolmen vuoden päästä Rihito on 18.

Silloin hänen puhtoinen verensä on kypsää.

Sitä varten olen ollut täällä kymmenen vuotta.

Varmistaakseni, että Rihito säilyttää viattomuutensa.

Mutta nyt!

Olen rakastunut!

Rihito-ystäväni. Jätä kaikki minun huolekseni.

Aiot siis olla tukenani.

Toki.

Vielä kolme vuotta!

On aika käynnistää operaatio Poikuuden menetyksen esto!

Nimeni on Mori Ranmaru. Olen 450-vuotias vampyyri.

Nyt työskentelen kylpylässä, ja minulla on syyni.

Sulkemisajan jälkeen on mukava kylpeä, mutta lisäksi on maukkaampikin syy.

Nimittäin viattoman 18-vuotiaan pojan turmeltumaton veri.

Olen palvellut kylpylässä kymmenen vuoden ajan,

jotta saisin juoda kylpylän perijän Tatsuno Rihiton verta.

Nyt eteeni on kuitenkin tullut hankala pulma.

Vuosisatojen myötä olen oppinut, että rakkaus on kauhuista kammottavin.

Rakastunut ihmistyperys sokeutuu kaikelle muulle.

Rihito täyttää kolmen vuoden päästä 18.

Hän on mehukas palkintoni yli kymmenen vuoden odotuksesta.

Mutta jos hän menettää poikuutensa,

ensiluokkainen pihvini näivettyy pahaiseksi pyyhekumiksi.

Poikuuden menetys on siis estettävä!

Kuule, pomo.

Rihito on rakastunut.

Mori!

Teinipojan into laimenee, jos vanhemmat saavat tietää.

Miksi kerroit? Sen piti olla salaisuus!

Luulin, ettei perheessänne ole salaisuuksia. Anteeksi.

Hän on oikeassa, Rihito. Ei salailla mitään.

Vai mitä, isäukko? - Aivan. Ei salailla.

No, kerrohan lisää.

Hän on kaunis ja lempeä.

Sellaisia tyttöjähän on yllin kyllin. Vai mitä, Ran-chan?

Niin on. Yllin kyllin.

Miten tapasit hänet? - En minä kerro...

Hän tapasi tytön koulumatkalla. - Miksi lavertelet kaikesta?

Hän törmäsi tyttöön ja rakastui. - Lopeta!

Kuulostaa tutulta. Olet tainnut lukea liikaa rakkaustarinoita.

Voi sinua poikaparkaa.

Hän oli tosi huomaavainen.

Hän pahoitteli paahtoleipäni putoamista.

Hän kysyi voinnistani ja ojensi minulle nenäliinan.

Ole hyvä.

Kuulehan. Annan sinulle yhden kokemukseen perustuvan neuvon.

Rihito.

Muista käyttää kumia. Vai mitä, isä? - Kyllä vain.

Mitä helvettiä?

Puhut läpiä päähäsi! Silkkaa soopaa!

Mitä nyt? Miksi raivostuit?

Rihito on vasta 15.

Hänen pitää keskittyä kouluun ja ystäviin eikä rakkaushöpinään.

Vähät kondomeista!

Pelehtiminen mielihyvän vuoksi on käsittämätöntä hölmöyttä!

Poikuus kunniaan!

Isänä sinun tulisi opettaa poikasi arvostamaan poikuuttaan!

Totta. Olen pahoillani.

Puhuin ajattelemattomasti. Poikuus kunniaan.

Sietäisit...

Rihito, arvostan miehiä, jotka säilyttävät poikuutensa.

Lakatkaa irvailemasta!

Oli typerää pyytää sinulta neuvoja.

Rihito taisi suutahtaa. Vai mitä, isäukko?

Suutahti tosiaan.

Anteeksi, Rihito. Ei ollut tarkoitus loukata sinua.

Olen vain huolissani sinusta.

Tai siis poikuudestasi, mutta silti.

Selvä, tajusin.

Ajattelin, että sinun olisi hyvä jutella isäsi kanssa.

Sanoin jo, että tajusin. - Olen pahoillani.

Teen mitä vain, jotta saan anteeksi. - Todellako?

Hyvä, sillä en tiedä, mitä sanoisin tytölle, kun tapaamme.

Miten sinä toimisit?

Murhaisin hänet viipymättä.

Ai murhaisit? - Koska hän...

Sekosin sanoissani!

Paljastin vahingossa aidon itseni.

Siis hurmaisin.

Hurmaisin hänet hieromalla häntä. Etenkin kaulan ja hartioiden aluetta.

Mitä? Kävisitkö heti käsiksi?

Millaisia suhteita sinulla on ollut?

Hetkinen.

Erehdyin. Unohda koko juttu.

Miten olet kertonut tunteistasi ihastuksesi kohteille?

Olisi mukava kuulla.

Rakkauselämäni -

on vain kokoelma traagisia muistoja.

Viisikymmentä ihmisvuotta -

ovat vain unen häivettä -

Getenin iäisessä valtakunnassa

Ranmaru, aika on koittanut.

Oli mukavaa.

Olisin halunnut vielä jatkaa tätä unta kanssasi, Nobunaga.

Oletko valmis?

Pakko olla.

Kunnianarvoisa Nobunaga, otan sinut nyt omakseni.

Kukaan muu ei saa kehoasi.

Ihmiset eivät voi ymmärtää, miten traagista on saavuttaa kliimaksi -

ja samalla tuntea rakastetun kylmenevän.

Mori?

Niin, tosiaan. Ihastumiseni eivät ikinä johtaneet mihinkään.

Sellaisia romanssit ovat.

En halua, että sinäkin joudut kärsimään.

Oletko kaikesta huolimatta rakastunut?

Sydämeni jyskyttää villisti, kun vain ajattelenkin häntä.

Ai niin! Älä sitten kerro isälle,

mutta...

En ole ehtinyt palauttaa tytön nenäliinaa.

Laitoin sen tyynyni alle, jotta tapaisin hänet unissani.

Mitä nyt?

Puhtoinen poika! Niin viaton ja tahraton sielu.

Ei laskelmointia eikä alhaisia tunteita. Sen kauniimpaa ei olekaan.

Miksi ihmiset suotta häpeilevät poikuuden säilyttämistä?

Näytähän sitä nenäliinaa. - Selvä.

Miksi nuuhkit sitä? Pervo!

Minä suojelen sinua. Näkemiin nyt.

Rihito, olet puhtoinen ja kaunis.

Valitettavasti sellainen koukuttaa ihmisiä.

Sinä rakastuit tyttöön,

ja epäilemättä tyttökin tuntee vetoa sinua kohtaan.

Nyt minun täytyy sammuttaa janoni.

On siis aika saalistaa.

Jo pitkän elämäni alkuvaiheessa päätin elää rinnan ihmisten kanssa.

Päätökseni vuoksi juon vain rikollisten verta.

Yhteiskunta ei tarvitse roistoja.

Siispä...

Olet tainnut joskus tappaa jonkun.

Kuka helkkari sinä olet? Kyttäkö?

En, vaan vampyyri.

Älä viitsi pelotella. Oletko joku sekopää?

Kuvottavaa. Saastainen ihmisveri maistuu kammottavalta.

Kunnon ateriasta on jo ikuisuus.

En malta odottaa herkkuverta!

Tuoksu tuntuu täällä selvästi.

Ehkä hän ei uskalla tulla esiin.

Järkytyitkö sanattomaksi?

Olen vampyyri. En mikään hämärä tyyppi.

Voisimmeko jutella hetken?

Teitkö ristinmerkin?

Valitan, mutta ei se tepsi.

Viaton tyttönen.

Joisin hänen elämänverensä tyhjiin, mutta ikävä kyllä se ei onnistu.

Vampyyri tarvitsee aina kutsun sisään.

Muuten emme pääse koteihin.

Taloilla on voimia, jotka jotenkin karkottavat vampyyrit.

Tahtoisin kysyä jotain. - Mitä?

Rakastuit tänään, eikö totta?

Vai rakastuin? - Niin. Turha yrittää salata sitä.

Peittely-yritykset ovat turhia.

Elettyäni näin pitkään tunnen ihmisluonnon kuin omat taskuni.

Että olenko rakastunut?

Aivan niin.

Tuota...

En minä ole rakastunut. - Mitä?

Mitä?

Tekstitys: Heidi Mäki