Original subtitles

Tulin Comalaan, koska isäni kuulemma asuu täällä.

Mies nimeltä Pedro Páramo.

Äitini kertoi sen.

Lupasin hänelle, että tulisin tänne.

Hän teki kuolemaa, ja olin valmis lupaamaan mitä vain.

Aiemmin hän oli sanonut: "Älä pyydä isältäsi mitään.

Vaadi sitä, mikä kuuluu meille.

Hän unohti meidät,

joten pane hänet maksamaan."

En aikonut pitää lupaustani -

mutta sitten aloin haaveilla.

Päästin mielikuvitukseni valloilleen.

Mieleni kehitti kokonaisen maailman toivon varaan, jota se mies edusti.

Äitini aviomies.

Miksi matkaatte Comalaan, jos saa kysyä?

Tapaamaan isääni.

Saatte lämpimän vastaanoton.

Hän varmasti ilahtuu tulostanne.

No…

Millainen mies isänne on?

En tunne häntä.

Hänen nimensä on Pedro Páramo.

No jopas…

Tunnetteko Pedro Páramon?

Kuka hän on?

Kaunan ruumiillistuma.

Täällä on kuuma. -No…

Tämä on pientä.

Vasta Comalassa kuumuus iskee kunnolla.

Sanonpa vain,

että kuoltuaan moni sikäläinen -

palaa helvetistä maan päälle hakemaan huovan.

Minäkin olen Pedro Páramon poika.

Onko tuo varmasti Comala? -Vuorenvarmasti.

Aika surkea näky.

Sellaista se on näinä aikoina.

Se näyttää hylätyltä.

Ei vain näytä vaan on.

Ei täällä asu ketään.

Entä Pedro Páramo?

Pedro Páramo kuoli vuosia sitten.

Minne voin majoittua?

Etsikää doña Eduviges. Jos hän on vielä elossa.

Sanokaa, että minä lähetin teidät.

Mikä teidän nimenne on?

Abundio…

Kannan mukanani äitini katsetta.

Hän sanoi:

"Sieltä löydät kotikyläni. Se kohoaa tasangolla.

Sitä verhoavat puiden lehvät.

Siellä kuulet minut paremmin.

Siellä olen lähelläsi."

Olisin halunnut sanoa hänelle:

"Erehdyit paikasta.

Lähetit minut autiokylään -

etsimään ihmistä, jota ei ole."

Anteeksi.

Tiedättekö, missä doña Eduviges asuu?

Tuolla.

Roosanvärisessä kaaritalossa.

Olen Eduviges Dyada.

Peremmälle.

Tännepäin.

Mitä tavaraa täällä on?

Roinaa.

Koko talo on täynnä roinaa.

Lähtijät jättivät tavaransa tänne, eikä kukaan ole tullut hakemaan niitä.

Olette siis hänen poikansa.

Kenen?

Doloritasin.

Mistä tiesitte?

Hän kertoi, että tulisitte.

Saapuisitte tänään.

Äitikö kertoi? -Niin.

Hän.

Tämä on huoneenne.

Pidän tämän aina siistinä vieraiden varalta.

Makuusijaa ei ole.

Ei huolta.

Uni on väsyneelle hyvä patja.

Kaikkea on mahdotonta saada valmiiksi lyhyessä ajassa.

Äitinne ilmoitti tulostanne vasta äsken.

Äitini on kuollut.

Siksi ääni oli niin vaimea.

Ilmankos.

Milloin hän kuoli?

Seitsemän päivää sitten.

Hän tunsi varmaan jääneensä yksin.

Lupasimme kuolla yhdessä ja olla toistemme tukena sillä matkalla.

Hän otti varaslähdön.

Saan hänet kyllä kiinni.

Tunnen nimittäin oikotiet.

On vain osattava kuolla, kun itse haluaa eikä Herran tahdon mukaan.

Tulkaa vielä syömään.

Vähän iltapalaa. -Tulen kyllä.

Myöhemmin.

Mitä sinä siellä huussissa viivyttelet?

En mitään, äiti.

Tule ulos, tai käärme puree.

Lisää narua, Susana!

Ei! -Voi ei.

Pidän tästä paikasta takiasi.

Mutta vihaan kaikkea muuta täällä.

Sitäkin, että synnyin täällä.

Käyn kyllä toisinaan.

Et sinä palaa.

Enää koskaan.

Käskin tulla ulos.

Tulen kyllä.

Ihan kohta. -Isäsi mukaan sinuun ei voi luottaa.

Sinusta on tulossa tyhjäntoimittaja.

Eikö sinun pitäisi olla töissä?

Ei. Rogelio ei edes maksa.

Et sinä rahan takia siellä työskentele vaan oppiaksesi.

Siihen on nyt vain tyydyttävä.

Tyytyköön joku muu.

Tyytyminen ei ole minua varten.

Olet sinä omituinen.

Aavistan, että sinun käy huonosti, Pedro Páramo.

Pidin sitä naista hulluna.

En enää uskonut mitään.

Olin kuin toisessa maailmassa -

ja annoin virran viedä.

Kyllä vain.

Minusta oli tulla äitisi.

Eikö hän kertonut sinulle?

Ei.

Hän kertoi vain hyviä asioita.

Kuulin teistä muulikuskilta, joka opasti minua.

Joku Abundio.

Vanha kunnon Abundio.

Annoin hänelle juomarahaa aina kun hän toi tänne matkalaisia.

Sitten hän kuuroutui.

Hyvin hän vaikutti kuulevan.

No, palataanpa äitiisi.

Ennen avioliittoa Pedro Páramon kanssa -

hänelle ennustettiin, ettei hän sinä yönä voisi maata miehen kanssa.

Kuun takia.

Niinpä hän pyysi minua ottamaan paikkansa.

Makasitteko Pedro Páramon kanssa?

Menin ilomielin hänen vuoteeseensa.

Juhlapäivä oli kuitenkin uuvuttanut hänet, joten hän kuorsasi koko yön.

Synnyit seuraavana vuonna.

Et kuitenkaan minulle, vaikka se lähellä olikin.

Ehkä äitisi ei kertonut siitä, koska häntä hävetti.

Tässä on hänen kuvansa.

Äitisi vihasi Pedro Páramoa.

Se mies valitti kaikesta ja käskytti koko ajan.

Äitisi oli tottunut siihen,

mutta hänen nöyrä katseensa kovettui.

Hän alkoi huokailla.

Lopulta Pedro Páramo lähetti hänet äitisi sisaren luo.

Asuimme Colimassa.

Monta kuukautta myöhemmin kysyin Pedro Páramolta hänestä.

Kysyin, mistä he saivat elantonsa.

"Jumalan armosta", hän vastasi.

Jumalan armosta.

Milloin asetut lepoon?

Herätys.

Miksi itket, äiti?

Isäsi on kuollut.

Hänet tapettiin.

Kuka tappoi sinut, äiti?

Milloin asetut lepoon?

Onko kaikki hyvin?

Miguel Páramon hevonen.

Se laukkaa kohti Puolikuun tilaa.

Asuuko siellä joku?

Ei siellä asu ketään.

En ymmärrä.

Enkä kuule kavioiden ääntä. -Etkö?

En.

Sitten se kai johtuu kuudennesta aististani.

Se on Jumalan lahja.

Tai kenties kirous.

Kuka Miguel Páramo oli? -Pedro Páramon poika.

Hänkin, vai?

Ainoa Pedro Páramon tunnustama poika.

Poika yöpyi toisinaan luonani,

kunnes tapasi yhden tytön Contlasta.

Hän lähti iltaisin tytön luokse -

ja palasi aamuyöllä.

Yhtenä yönä hän ei palannut.

Hevonen ei ollut vielä ehtinyt ohi, kun ikkunaani koputettiin.

Saatoin tosin vain kuvitella kaiken.

Mitä nyt?

Saitko rukkaset?

En. Ei ole kyse siitä.

Hukkasin kylän.

Mitä tarkoitat, Miguel?

Sumu oli sankkaa.

Tai savu.

En tiedä, mitä tapahtui, mutta tiedän, ettei Contlaa ole.

Kerron tämän sinulle, koska tiedän, että ymmärrät.

Kuka tahansa muu Comalan asukas pitäisi minua hulluna.

Kuten aina.

Ei.

Et sinä ole hullu.

Taidat olla kuollut.

Kaikki sanoivat, että se hevonen koituisi vielä kuolemaksesi.

Hyppäsin vain isäni rakennuttaman kiviaidan yli,

jotten joutuisi kiertämään sitä.

Sitten savu peitti kaiken.

Mene.

Mene ja lepää rauhassa, poikakulta.

Kiitos, että tulit hyvästelemään.

Kiitos Jumalalle.

Isä, voisitteko siunata hänet?

En. En tee sitä.

Hän oli paha mies eikä pääse taivasten valtakuntaan.

Jumala paheksuisi sekaantumistani asiaan.

Tiedätkö, kenet haudattiin tänään?

Tiedän.

Oletko varma, että se oli hän?

En täysin, setä.

En nähnyt kasvoja.

Hän kävi kimppuuni pimeässä.

Mistä sitten tiesit, että hän oli Miguel Páramo?

Hän itse kertoi.

Hän sanoi nimensä ja ettei minun tarvinnut pelätä.

Mutta sinähän tiesit hänen tappaneen isäsi.

Niin tiesin.

Mitä teit päästäksesi hänestä eroon?

En mitään.

Hän sanoi tulleensa pyytämään anteeksi.

Opetuksenne tulivat mieleeni.

Ketään ei pidä vihata.

Sitten hän nousi päälleni -

ja alkoi tehdä pahoja asioita.

Luulin hänen tappavan minut.

Tällä hetkellä hän kai vajoaa helvetin syvimpiin syövereihin.

Sillä sitä minä pyysin pyhimyksiltä.

En olisi siitä niin varma.

Moni varmasti rukoilee nyt hänen puolestaan.

Lisäksi annoin hänelle synninpäästön.

Mitä setä tarkoittaa?

Kiittäkäämme Herraa, joka otti hänet maan päältä -

pois tekemästä pahojaan.

Pitäköön hänet nyt vaikka taivaassaan, jos tahtoo.

Anteeksi, isä Rentería.

Miten voin auttaa?

Sisareni on kuollut.

Miten se tapahtui?

Hän riisti oman henkensä.

Mitä toivot minun tekevän, María?

Pyydän, että pelastatte hänen sielunsa.

Mutta hän teki itsemurhan.

Hän toimi vastoin Jumalan tahtoa.

Hän epäonnistui viime hetkellä.

Kaikki se hyvä, millä hän oli turvannut pelastuksensa,

haihtui tyhjiin noin vain.

Ei haihtunut.

Hän kuoli tukehtumalla omaan vereensä.

Hän kärsi kovasti.

Ja kärsimys…

Sanoitte kerran kärsimyksestä jotain, jota en enää muista.

Gregoriaaninen messu voisi kenties auttaa,

mutta sitä varten tarvittaisiin lisää pappeja.

Se maksaa.

Ei minulla ole rahaa.

Tiedätte sen kyllä.

Antakaamme asioiden siis olla.

Luottakaamme Jumalaan.

Kyllä, isä.

Ave Maria

Sielunsa pelasta

Kiirastulesta

Anteeksi anna

Kynttilän valo

Ikuisen levon antaa

Oletko kuullut vainajan vaikerrusta?

En.

Parempi niin.

Doña Eduviges.

Doña Eduviges.

Doña Eduviges!

Ettekö tule takaisin?

Päästäkää minut!

Päästäkää!

Don Fulgor!

Ei!

Ei!

Tekö siellä, doña Eduviges?

En ole Eduviges.

Nimeni on Damiana.

Kuulin, että olet täällä.

Tulin hakemaan sinua.

Damiana Cisneros?

Asuitteko Puolikuun tilalla?

Asun siellä nyt. Siksi matka tänne kesti niin kauan.

Äiti kertoi, että lastenhoitajani nimi oli Damiana.

Olen tuntenut sinut siitä asti, kun avasit silmäsi, Juan Preciado.

Tulen mukaanne. En tiedä, mitä täällä tapahtuu.

Jotain outoa on tekeillä.

Voin kertoa,

että aivan äsken tuossa huoneessa -

kuului vaikerrusta.

Kuin tuskanhuuto.

Ehkä sinne on jäänyt kaiku.

Toribio Aldrete hirtettiin siinä huoneessa kauan sitten.

Sitten ovi sinetöitiin, kunnes ruumis kuivuisi.

Miten pääsit huoneeseen?

Oveen ei ole avainta.

Olette kyvykäs mies, don Fulgor.

Tiedän kyllä, mihin pystytte.

Eikä se ole taustavoimienne vaan oman itsenne ansiota.

Mutta tällä paperilla voimme pyyhkiä takalistomme.

Muuhun se ei kelpaa.

Nyt kun tiedän, mistä on kyse, minua naurattaa.

Tässä lukee: "Toribio Aldrete -

on ylittänyt tonttinsa rajat -

ja pystyttänyt raja-aitansa -

Puolikuun maille,

jotka omistaa don Pedro Páramo."

Eikö teitäkin naurata, don Fulgor?

Vai että käyttöoikeus.

Sellaisia syytöksiä.

Isäntänne sietäisi hävetä omaa tietämättömyyttään.

Kuule, Viges.

Voinko käyttää yläkerran huonetta? -Ilman muuta, don Fulgor.

Jäävätkö miehet yöksi? -Eivät jää.

Yksi vain.

Älä meistä piittaa. Mene nukkumaan.

Jätä vain avain.

Istu alas, Fulgor. Täällä voimme puhua rauhassa.

Etkö aio istua? -Seison mieluummin, Pedro.

Selvä. Mutta sano "don Pedro".

Miten sujuu? -Mikä?

Puolikuun tilan asia. -Huonosti.

Mitään ei ole jäljellä. Kaikki karja on myyty.

En kerro yksityiskohtia, koska ette edes tunne paikkaa.

Tai en ole nähnyt teitä siellä.

Olemme velkaa…

Kenelle? En välitä summasta vaan velkojasta.

Olemme eniten velkaa Preciadoille.

Sitten Fregosoille ja Guzmáneille.

Olemme varattomia. Se on ongelma.

Miksi? -Koska perheenne käytti kaikki rahat.

He lainasivat maksamatta takaisin.

Sanoin äitivainaallenne:

"Jos jatkatte, käytätte vielä kaikki." Juuri niin kävi.

Joku voisi olla kiinnostunut maista ja maksaisi hyvin.

Tekö? -Miten voitte luulla niin?

Uskoisin mitä vain, Fulgor.

Hyvä on. Aletaan järjestellä asioita huomenna -

alkaen Preciadoista.

Olemmeko heille eniten velkaa? -Kyllä.

Kuulin, että yksi heistä muutti Colimaan.

Lola tai siis doña Dolores on Enmedion tilan ainoa omistaja.

Meidän pitää maksaa hänelle.

Pyydä huomenna Lolan kättä.

Miksi hän haluaisi minut? Olen vanha.

Ei. Pyydä hänen kättään puolestani.

Hän on viehättävä.

Kerro minun rakastuneen häneen. Tee se huomenna.

Selvä.

Pyydä isä Renteríaa järjestämään se.

Paljonko rahaa on? -Ei yhtään.

Lupaa hänelle, että maksamme saatuamme rahat.

Haluatko istua?

Istun kyllä, don Pedro. On mukavaa työskennellä kanssanne.

Kerro Lolalle rakkaudestani.

Se on tärkeää. -Kyllä.

Se on totta, Sedano. Rakastan häntä. Se johtuu hänen silmistään.

Niin tietysti.

Anteeksi, kun punastuin, don Fulgor.

Mutten ikinä ajatellut, että don Pedro huomaisi minut.

Hän ei saa unta, koska ajattelee teitä.

Hän voisi valita kenet vain.

Comalassa on paljon nättejä tyttöjä.

Mitä he sanovat kuullessaan siitä?

Hän on hyvin varautunut mies.

Don Lucas Páramo sanoi hänelle, ettette ansainnut häntä.

Hän vaikeni kuuliaisuussyistä.

Koska hänen vanhempiaan ei enää ole,

mikään ei estä häntä enää.

Sovitaan häät ylihuomiseksi.

Mitä sanotte?

Se on kovin pian.

Herra.

Mitään ei ole valmiina.

Minun pitää käskeä lähettää kapioni, kirjoittaa siskolleni…

Ei.

En ehdi valmiiksi ennen huhtikuun 8. päivää.

Pyytäkää häntä odottamaan.

Hän haluaa tehdä sen heti.

Älkää huoliko kapioista. Me hoidamme sen.

Don Pedron edesmennyt äiti haluaisi, että käyttäisitte hänen pukuaan.

Se on perheen perinne.

Päivä on muutenkin ongelmallinen.

Naisten asioista johtuen.

Minua nolottaa sanoa tämä, don Fulgor.

On se aika kuusta.

Minua nolottaa.

Entä sitten?

Ei avioliitossa ole kyse siitä -

vaan rakkaudesta.

Don Fulgor, ette ymmärrä.

Ymmärrän minä. Häät ovat ylihuomenna.

Älkää unohtako kertoa tuomarille, että kiinteistö omistetaan yhdessä.

Yhdessä.

Kyllä, don Fulgor. -Luvallanne.

Lämmitä vettä, Damiana.

Kyllä, neiti.

Tämä saa ne tulemaan aiemmin. Tänään.

Ne kestävät silti tavalliset kolme päivää.

Kiitos, rakas Jumala, että annoit minulle don Pedron.

Vaikka hän vihaisi minua myöhemmin.

Don Fulgor, onko Puolikuun tila myytävänä?

Etsimmekö uusia töitä?

Et tiedä kovasta työstä mitään mutta opit kyllä.

Jäättekö siis tänne, don Fulgor?

Eikö Pedro ollut kelvoton?

Niin isäntäni don Lucas tapasi sanoa.

Hän ei uskonut Pedron palvelevan häntä vanhana.

Hän sanoi: "Poikani on kelvoton."

Tästä lähtien kutsumme häntä don Pedroksi.

Kysyin häneltä, ja hän oli hyvin halukas.

Pappi haluaa 60 pesoa hääilmoituksen väliin jättämisestä.

Sanoin, että maksamme myöhemmin.

Etkö pyytänyt Doloresilta ennakkoa?

En, isäntä.

En uskaltanut. Se on totuus. -Fulgor, olet kuin lapsi.

En halunnut pilata hänen onneaan.

Tapaa ensi viikolla Aldrete.

Käske hänen siirtää aitaa. Hän on Puolikuun mailla.

Hänen mittauksensa ovat kohdallaan. Olen varma siitä.

Sano, että hän teki virheen ja laski väärin.

Purkakaa aidat, jos pitää.

Entä lait?

Mitkä lait, Fulgor? Tästä lähtien me säädämme ne.

Tee Aldretesta valitus -

ja syytä häntä vaikka käyttöoikeuden rikkomisesta.

Kerro Lucas Páramon kuolleen. Hänen pitää sopia kanssani.

Selvä. Luvallanne. -Ala mennä.

Vai käyttöoikeuden…

Kukaan ei voi puhua teistä pahaa, don Fulgor.

Mutta hemmetti sitä teidän isäntäänne.

Mitä te teette? -Viemme teidät lepäämään.

Tequila ei ole koskaan vienyt jalkoja altani.

Olkaa hyvä, Toribio.

Vai käyttöoikeus…

Don Fulgor, ei pahalla, mutta nukun mieluummin kotona,

jottei vaimoni huolestu.

En halua olla vaivaksi. -Ei tästä ole vaivaa, don Toribio.

Olkaa hyvä.

Mitä te aiotte?

Päästäkää! Tahdon kotiin!

Haluan jättää hyvästit vaimolleni! Päästäkää!

Armoa, don Fulgor!

Don Fulgor!

Ei!

Ei!

Don Rubén, kiva kun tulitte.

Kiitos, don Pedro.

Kiitos. -Anteeksi. Samoin.

Miten voitte? -Hienosti.

Anteeksi.

Herrat.

Päivää, don Pedro.

Haluamme onnitella teitä.

Kiitos, Fulgor. Herrat.

Hoiditko asian Toribio Aldreten kanssa? -Se on tehty.

Jäljellä on siis Fregosot ja eräs toinen asia myöhemmin.

Mikä, don Pedro? -Etsimme isäni tappajan.

Se saa odottaa. Kuherrusloma vie nyt aikani.

Lähdetään, pojat.

Luvallanne. -Selvä, Fulgor.

Onnittelut, don Pedro.

Asianajaja. -Onnea.

Otanko lautasenne, isä?

Pidittekö siitä, isä?

Dorotea.

Tässä.

Luoja sinua siunatkoon, Damiana.

Kun olet syönyt, lähde takaovesta.

Suokaa anteeksi.

Mitä nyt?

Palaan pian. Mitä nyt?

Mitä? -Hän on juovuksissa eikä huomaa.

Mitä tarkoitat, Lola?

Luuletko, ettei hän huomaa sitä?

Olen sinua vanhempi ja kalpeampi. -Ei sitä näe pimeässä.

En voi tehdä sitä.

Dolores, mene itse. -On yhä se aika kuukaudesta.

Tee tämä palvelus, niin korvaan sen.

Mene sijastani.

Niin ystävät tekevät. -Ei.

Tämä kylä on täynnä kaikuja.

Kuulin monena yönä juhlinnan ääniä.

Kuulin ne Puolikuun tilalle asti.

Tulin katsomaan, mikä aiheutti melua,

ja löysin tämän. Näytän sen nyt.

Kadut olivat yhtä tyhjiä kuin nytkin.

En pelkää enää.

Jonain päivänä kaiut lakkaavat.

Jos ne ovat kaikuja, jokin ääni aiheuttaa ne.

Kuulet ne.

Kuin ne tulisivat halkeamasta tai kivien alta.

Tämä oli Páramojen talo -

siitä lähtien, kun isovanhemmat tulivat Comalaan.

Don Pedro tosin asui melkein koko ikänsä Puolikuun tilalla.

Ja minä hänen kanssaan.

Minusta tuli emäntä,

koska osasin vaatia kunnioitusta.

Olin ainoa, joka ei päästänyt häntä vuoteeseensa.

Menettekö Puolikuun tilalle?

Voit levätä siellä.

Et voi edes kuvitella, millaisia sieluja näillä kaduilla liikkuu.

He ovat anteeksiantamattomien sieluja,

jotka surevat yhä.

Varsinkin Pedro Páramon tappamat hänen isänsä murhan jälkeen.

Oliko heitä niin monta? -Oli.

Kertoiko äitini myös tulostani?

Ei.

Muuten, miten äitisi voi?

Hän kuoli.

Teidän olisi ehkä pitänyt tietää.

Miksi olisin tiennyt?

En ole tiennyt mitään enää vuosiin.

Miten sitten löysitte minut?

Oletteko elossa, Damiana?

Damiana?

Damiana Cisneros!

Damiana!

Tässä, Damiana.

Miksi huokailette, Doloritas?

Olisinpa haaskalintu, jotta voisin lentää siskoni luo.

Tietysti, doña Doloritas.

Menkää heti katsomaan häntä.

Palataan.

Pakkaa hänen laukkunsa.

Tietysti voitte mennä.

Äitini eli kaivaten Comalaa.

Hän halusi palata.

Paikkaan, jossa voisi elää ikuisesti.

Eikö tuo ole Filoteo Aréchiga?

Ei näytetä, että huomasimme hänet.

Seuraakohan hän meitä?

Paras ettei. Huhun mukaan hän etsii tyttöjä don Pedrolle.

Niinkö? -Tule.

Anteeksi.

Anteeksi.

Kuljin vain tästä ohitse.

Don Pedro ei aikonut tappaa minua.

Hän vain halusi tietää, olinko häissä, joissa hänen isänsä tapettiin.

Hän tappaa kaikki vieraat.

Hän halusi vain pelotella minua!

Onpa taivas valtava.

Mitä teette täällä?

Ettekö ole kuolleita?

Hän on humalassa.

Hän on vain peloissaan.

Tulkaa sisään.

Oletteko sairas?

Halusin vain palata sinne, mistä tulin.

On paras odottaa huomiseen.

Tiet ovat huonossa kunnossa.

Voisitte eksyä.

Opastan teitä huomenna.

Kuka hän on?

Miten hän pääsi tänne?

Hän varmaan eksyi.

Voisitko alkaa nukkumaan -

ja antaa minun levätä?

Katso häntä.

Katso, miten hän vääntelehtii.

Kuin tuomittu.

Hän on varmaan monen hengen velkaa.

Appelsiininkukkavettä.

Se lievittää pelkoa.

Älkää minusta välittäkö.

Miten pääsen pois täältä? -Minne menette?

Minne tahansa.

Täällä on monia teitä.

Minne miehenne meni?

Ei hän ole mieheni.

Vaan veljeni.

Hän ei halua uskoa sitä.

Ettekö pidä minua pelottavana?

Tulkaa lähemmäs.

Katsokaa kasvojani.

Mitä haluatte minun katsovan?

Ettekö näe syntejäni?

Ettekö näe ihottuman näköisiä jälkiä?

Se on vain ulkopuoli.

Olen sisältä kuin meren mutaa.

Jos ei haittaa,

haluaisin nukkua vähän.

Hän ei palaa.

Mitä?

Näin sen hänen silmistään.

Hän odotti jonkun tuloa, jotta voisi lähteä.

Nyt saatte huolehtia minusta.

Mitä?

Ettekö halua tehdä sitä?

Tulkaa viereeni nukkumaan.

Tässä on hyvä.

Teidän on parempi olla sängyssä.

Punkit syövät teidät hengiltä.

Pedro Páramo ei säästänyt ketään.

Se on anteeksiantamatonta. -Entä raiskaukset?

Mekin pelkäsimme häntä.

Pitää odottaa hänen kuolemaansa. -Ette saa täältä mitään.

Rukoilkaa puolestamme, Juan Preciado.

Rukoilkaa Jumalaa, Juan Preciado.

Juan Preciado!

Pitääkö minun uskoa teidän tukehtuneen kuoliaaksi, Juan Preciado?

Olitte hyvin kireä.

Kuin joku, joka oli kuollut pelkoon.

Se on totta, Dorotea.

Ne äänet tappoivat minut.

Pelko kasvoi lopulta niin,

että sieluni jähmettyi.

Kuuletteko tuota?

Siellä sataa.

Ettekö kuule sateen ropinaa?

Kuulostaa siltä kuin joku kävelisi yllämme.

Ajatelkaa hyviä asioita.

Hautaudumme tänne pitkäksi aikaa.

Sada vesi, sada.

Sada, kunnes et enää jaksa.

Mistä tulet tähän aikaan päivästä?

Olin lypsämässä.

Ketä?

Etkö arvaa?

Varmaan sitä korppia, Doroteaa.

Vain hän pitää vauvoista. -Olet tyhmä, Fulgor.

Margarita.

Missä olit, Miguel?

Kyläilemässä äitien luona.

Hei.

Tunnetko Dorotean? Häntä sanotaan Korpiksi.

Jos haluat tavata hänet, hän on ulkona.

Hän nousee varhain ja tulee tänne aamiaiselle.

Hän on köyhä ja elää almuilla.

Se hiton vanhus.

Dorotea!

Tule tänne. Minulla on ehdotus.

Tuo munia.

Anna tuolle naiselle samaa ruokaa kuin minulle.

Vaikka mikä olisi.

Fulgor!

Anteeksi, isäntä. -Miten sujuu?

Ajoimme karjan Enmedion tilalta entisen Fregosojen paikan ohi.

Ajoimme sen sieltä Vilmayon kukkuloille.

Selvä.

Mikä on hätänä?

Joku kävi aamulla syyttämässä poikaanne Miguelia miehen taposta.

Sano, että se olin minä.

Syytä minua kaikista hänen teoistaan.

Miguel aiheuttaa teille paljon ongelmia.

Hän etsii niitä.

Anna hänen olla. Hän on vasta poikanen.

Kuinka vanha hän on? Varmaan 17, vai mitä, Fulgor?

Luulen niin.

Hän on väkivaltainen ja elää hurjasti.

Joskus tuntuu, että hän taistelee aikaa vastaan.

Hän häviää vielä. Näette kyllä.

Hän on vasta lapsi, Fulgor.

Kuten sanotte.

Nainen, joka väitti poikanne tappaneen miehensä,

oli lohduton.

Kuka hän oli?

En tuntenut häntä.

Älä vaivaa sillä päätäsi, Fulgor. Heitä ei ole edes olemassa.

Pysy rauhallisena. Emme tee mitään.

Hyvä on.

Luvallanne.

Äiti kertoi minulle vihreistä tasangoista ja pilvistä.

Hän ei edes palannut tänne kuolemaan.

Hän lähetti minut sijastaan.

Se on outoa, Dorotea.

En ikinä edes nähnyt taivasta.

Menetin kiinnostukseni taivaaseen,

kun isä Rentería vakuutti, etten ikinä tuntisi Jumalan kunniaa.

Syntieni takia.

Hänen ei olisi pitänyt sanoa niin.

Kun ovi suljetaan nenän edestä -

ja ainoa avoin ovi vie helvettiin,

olisi parempi, ettei olisi syntynyt.

Doña Susana ja hänen isänsä lähtivät Mascotasta.

Minne he menivät? -Etsin koko vuoriston läpi.

Ihmiset väittivät heidän menneen eri suuntiin.

En löydä heitä.

Älkää säästäkö kuluja. Kuin maa olisi niellyt heidät.

Kuten tahdotte.

Ei noin. Ensin pää.

Mitä hänelle tehtiin?

Kukaan ei tehnyt mitään.

Hän kohtasi kuoleman itse. -Hevonen tappoi hänet, don Pedro.

Saan maksaa nyt.

On parempi tehdä se varhain, jotta se loppuu.

Kun voitte, tappakaa se hevonen.

Hyvä on, don Pedro.

Don Pedro, isä Rentería haluaa tavata teidät.

Nytkö?

Käske hänet sisään.

Tulkaa sisään, isä.

Anteeksi keskeytys.

Don Pedro, hänen äitinsä kuoli synnytykseen, ja hän on teidän.

Tässä hän on.

Pitäkää hänet itse.

Tehkää hänestä pappi.

Ei hänen perimällään. En halua sitä vastuuta.

Onko vereni pahaa?

Minusta on, don Pedro.

Todistan sen vääräksi.

Jättäkää hänet. Väkeni huolehtii hänestä.

Niin arvelinkin. Häneltä ei sentään puutu luonanne mitään.

Damiana!

Huolehdi hänestä.

Hän on poikani.

Edesmenneelle äidille ja teille.

Entä hänelle?

Miksei hänellekin.

Tässä.

Herra, suo hänelle ikuinen lepo. Anna ikuisen valon valaista hänet.

Armahda palvelijaasi, Herra.

Armahda palvelijaasi. -Aamen.

Tiedän, että vihasitte häntä.

Se oli oikeutettua.

Veljenne murha.

Veljentyttärenne Ana.

Unohtakaa se nyt.

Ajatelkaa ja antakaa anteeksi, kuten Jumala on ehkä antanut.

Hyväksykää tämä lahja kirkollenne.

Tiedät, onko tämä hinta oikea.

Mitä minuun tulee, Herra, tuomitse hänet.

Ave Maria. -Synnittä hedelmöitetty.

Kerro syntisi, lapseni.

Tunnustan maanneeni viime yönä Pedro Páramon kanssa.

Entä muuta? -Saan hänen lapsensa.

Annoin tyttäreni Pedro Páramolle.

Palvelkoon tekemäsi paha…

Palvelkoon se…

Armollinen Isä.

Ave Maria.

Synnittä hedelmöitetty.

Juopotteletko sinä nyt?

Nyt kun en voi aiheuttaa hänelle mitään pahaa,

voin kertoa,

että hankin kaikki ne tytöt -

edesmenneelle Miguelito Páramolle.

Veitkö heidät hänelle?

Vein joskus.

Ja joskus vain järjestin sen.

Tai kerroin hänelle, milloin he olivat yksin, jotta hän voi yllättää heidät.

Isä…

Isä, ettekö anna minulle katumusharjoitusta?

Mitä teen kanssasi, Dorotea?

Päätä itse. Yritä antaa itsellesi anteeksi.

En voi, isä.

Mutta te voitte.

Monestiko olet tullut -

ja pyytänyt lähettämään sinut taivaaseen kuoltuasi?

Halusitko nähdä, löytäisitkö poikasi täältä, Dorotea?

No,

et pääse enää taivaaseen.

Mutta armahtakoon Jumala sinua.

Hänen silmäripsensä eivät liiku.

Hänen sydämensä pysähtyi.

Sanoitko kaiken itse, Dorotea? -Pelottavatko ne yhä sinua?

Täällä ei ole mitään muuta kuin kuollut.

Kuulin jonkun puhuvan -

naisen äänellä.

Luulin häntä sinuksi.

Nainen varmaan puhuu itsekseen.

Se siinä isossa haudassa. Doña Susanita.

Hänet haudattiin viereemme.

Vanhat ruumiit -

alkavat virkistyä kosteuden ansiosta.

He heräävät.

Kuka hän on?

Pedro Páramon viimeinen vaimo.

Hän oli kuulemma hullu.

Mitä hän sanoo?

Hän vain vaikertaa.

Ehkä mies satutti häntä.

Älä usko sitä.

Hän rakasti tyttöä.

Hän rakasti tätä enemmän kuin ketään muuta.

Ei. Sinä hävisit.

Muistan, että hänen äitinsä kuoli keuhkotautiin.

Sitten hän katosi isänsä kanssa.

Kun hänet tuotiin vuosia myöhemmin Pedro Páramolle,

hän oli jo kärsinyt.

Hän rakasti tyttöä niin,

että vietti loppuikänsä lysähtäneenä isossa tuolissa -

tuijottaen tietä, jota pitkin hänet vietiin hautausmaalle.

Ei enää kauaa.

Ei kauaa.

Anteeksi.

Tässä ovat pyytämänne luvut, don Pedro.

Hyvänen aika.

Tiedättekö, kuka palasi? Bartolomé San Juan.

Miksi?

Sen minäkin haluan tietää.

Hän meni suoraan vanhaan taloonne kuin olisitte vuokrannut sen hänelle.

Niin hän ainakin käyttäytyi.

Selvitän asian huomenna, don Pedro.

Tulivatko molemmat?

Kyllä.

Hän ja vaimonsa.

Mistä tiesitte? -Eikö tytär?

No, hän kohtelee tyttöä kuin vaimoaan.

Se on Susana.

Olen varma siitä, Fulgor.

Löysimme heidät hylätystä La Andrómedan kaivoksesta.

Huhut aseisiin tarttuneista ihmisistä ajoivat heidät tänne.

Voi olla.

Sitä sanotaan vakavaksi.

Hän halusi varmaan tuoda tytön sivistyksen pariin.

Mene nukkumaan.

Luvallanne.

Tämä kylä on täynnä vastoinkäymisiä.

Täältä ei löydy pelastusta.

Tunnen sen.

Olin kuvitellut, ettei mikään hänen antamansa olisi ilmaista.

Tiedätkö, mitä Pedro Páramo pyysi minulta?

Hän sanoi haluavansa minulta -

vain sinut.

Että olit paras saavutukseni.

Hän sanoi teidän leikkineen yhdessä lapsina.

Että uitte jopa joessa yhdessä.

Jos olisin tiennyt siitä, olisin piiskannut sinut hengiltä.

Uskon sen.

Haluatko siis maata hänen kanssaan?

Kyllä, Bartolomé. -Älä kutsu minua siksi.

Olen isäsi.

Sanoin, että olet leski -

ja asut yhä miehesi kanssa.

Tai ainakin käyttäydyt niin.

Olen yrittänyt taivutella häntä,

mutta hän murjottaa, kun puhun hänelle.

Hän on läpeensä paha.

Sitä Pedro Páramo on.

Kuka minä sitten olen?

Olet tyttäreni.

Minun.

Bartolomé San Juanin tytär.

Mitä olemme tehneet?

Miksi sielumme ovat mädäntyneet?

Se ei ole totta.

Ei ole totta. -Mikä?

Oletko hullu?

Olen, Bartolomé.

Etkö tiennyt sitä?

Fulgor, tiesitkö, että hän on maailman kaunein nainen?

Luulin menettäneeni hänet lopullisesti.

En menetä häntä enää.

Ymmärrätkö, Fulgor? -Ymmärrän.

Kerro hänen isälleen, että toimitamme kaivoksiin, mitä hän tarvitsee.

On helpompaa saada vanhus katoamaan sinne.

Voi olla.

Sen pitää olla.

Tytön pitää tulla orvoksi.

Meidän pitää tukea vähäosaisia.

Entä jos tyttö saa tietää siitä?

Kuka kertoisi hänelle?

Näin meidän kesken, kuka kertoisi?

Ei varmasti kukaan. -Älä sano varmasti.

Kaikki järjestyy kyllä.

Lähetä isä töihin, mutta hän ei saa viedä tytärtään.

Tyttö jää tänne.

Sano niin.

Pidän siitä, miten hoidatte asiat.

Vaikutatte taas nuorekkaalta.

Mennään, pojat.

Pojat.

Tervetuloa, rouva. Tulkaa sisään.

Tätä tietä.

Susana.

Olen Pedro Páramo.

Pedro.

Neiti, tulen mukaanne.

Sinäkö siinä, Bartolomé?

Mitä olemme tehneet?

Mitä nyt, Damiana?

Miksi huusit?

Ei.

En minä huutanut.

Näitte varmaan unta.

En näe ikinä unta.

En koskaan.

Sitä paitsi olen kärsinyt unettomuudesta.

Et päästänyt kissaa ulos. Se ei antanut minun nukkua.

Kissa nukkui jalkojeni välissä.

Se oli likomärkä, ja säälin sitä.

Se temppuili koko yön.

Se on kiltti, mutten halua sitä tänne, kun nukun.

Säälin teitä, Susana.

Isänne kuoli.

Toissayönä.

He tulivat tänään kertomaan, ettei mitään ollut tehtävissä.

Hänet haudattiin jo.

Matka oli liian pitkä. Häntä ei voitu tuoda tänne.

Olette täysin yksin.

Se oli siis hän.

Kävit jättämässä hyvästit.

Kerro, mitä näet, Susana.

En mitään, isä.

Lasken lisää köyttä. Sano, kun olet pohjalla.

Yritä löytää jotain.

Rahaa!

Pyöreitä kultakiekkoja.

Etsi niitä, Susana.

Susana!

Susana!

Susana!

Etsi vielä, Susana!

Rahaa!

Sinäkö siinä, isä?

Tulin lohduttamaan sinua, lapseni.

Sydämesi tekee kuolemaa.

Älä anna sydämesi kuolla.

Mene pois, isä.

Älä palaa.

Miksi tulit, jos olet jo kuollut?

Avaa se. Noin.

Kanavoi vesi tuonne.

Kaiva syvemmältä.

Tuonnepäin.

Tunnen hänet.

Hän on Puolikuun tilan esimies.

Miten voin auttaa?

Teettekö töitä Pedro Páramolle?

Kyllä.

Kertokaa hänelle, että olemme vallankumouksellisia.

Viemme hänen maansa.

Selvä. -Vauhtia!

Kertokaa, että tapaamme hänet siellä.

Vauhtia!

Vauhtia, mies!

Nopeammin!

He eivät välittäneet minusta.

Don Fulgor parka kuoli kesken juoksun.

Kerro heille, että tuen heitä.

Heidän pitäisi tulla puheilleni. Mitä vallankumouksellisia he ovat?

En tiedä. He vain sanoivat itseään siksi.

Käy ensin La Consagraciónissa. Tunnetko Yksisilmä-Tilcuaten?

Käske hänen tulla pian. -Selvä.

Herrat, mitä voin tehdä hyväksenne?

Kuten näette, olemme tarttuneet aseisiin.

Entä sitten?

Ei muuta. Eikö se muka riitä?

Miksi teitte niin?

Koska muutkin tekivät. Ettekö ole kuullut siitä?

Odottakaa ohjeitamme. Kerromme syyn sitten.

Tiedän syyn.

Jos haluatte, selitän sen.

Kapinoimme hallitusta ja kaltaisianne vastaan,

koska emme enää kestä teitä.

Hallitus on täynnä lurjuksia.

Vastustamme teitä, koska olette halveksuttavia roistoja.

Emme sano hallitukselle mitään.

Puhumme heille vain luotien avulla.

Paljonko tarvitsette vallankumoukseenne? Voin ehkä auttaa.

Herra puhuu järkeä, Perseverancio.

Tarvitsemme varakasta ystävää.

Kuka olisi tuota herraa parempi?

No, Casildo. Paljonko tarvitsemme?

Hän ei antaisi edes vettä Pyhän Pietarin kukolle.

Otetaan tästä kaikki irti.

Viedään hänen omaisuutensa viimeistä maissinjyvää myöten.

Rauhoitu, Perseverancio.

Tehdään sopimus.

Kerro sinä, Casildo.

Minusta 20 000 pesoa olisi hyvä alku.

Ehkä se on herrasta liian vähän,

koska hän vaikuttaa halukkaalta auttamaan.

Sovitaan 50 000.

Sopiiko?

Annan teille 100 000 pesoa.

Montako teitä on?

Kolmesataa.

Selvä. Lainaan teille myös 300 miestä joukkionne kasvattamiseksi.

Saatte miehet ja rahat viikon sisällä.

Rahat ovat lahja mutta miehet lainassa.

Se käy kyllä.

Nähdään kahdeksan päivän päästä.

Oli hauska tavata.

Kuka heistä on johtaja?

Varmaan tuo isomahainen, joka istui keskellä -

eikä vilkaissutkaan ylös.

Varmaan hän. -Ei, Damasio.

Se olet sinä, vai etkö halua liittyä kapinaan?

Olen enemmän kuin valmis. Tykkään kunnon taistelusta.

Näit, mistä on kyse, joten et tarvitse neuvojani.

Kerää 300 luotettavaa miestä ja liity heihin.

Selvitä loput itse.

Entä rahat?

Annanko ne heille?

Saat 10 pesoa per mies. Se riittää välittömiin kuluihin.

Kerro, että loput ovat täällä tallessa.

Älä lähde kauas mailtani, jotta muut näkevät niiden olevan asuttuja.

Käy katsomassa minua, kun voit tai kun on uutisia.

Selvä. Nähdään, isäntä. -Ala painua.

Nyt hän puhuu, Juan Preciado.

Mitä hän sanoo?

Hän sanoo, että kadottaisi itsensä miehen sisään -

tuntiessaan lihansa aukeavan.

Miehen kuolema sattui häneen enemmän.

Niin hän sanoo.

Ketä hän tarkoittaa?

Jotakuta, joka kuoli ennen häntä.

Margarita.

Avaa, Margarita.

Pikku lihanpalani.

Se on hiekkaa.

Ui kanssani.

Tosi paljon vaahtoa…

Milloin tämä loppuu?

Mikään ei kestä näin kauaa.

Rankimmatkin muistot unohtuvat.

Ehkä se ei ole muisto.

30 vuotta…

Olen odottanut saadakseni kaiken.

Ei vain jotain vaan aivan kaiken,

jottei olisi enää mitään haluttavaa.

Paitsi sinä.

Haluni sinua kohtaan.

Kun kuulin sinun palaavan,

halusin syleillä sinua -

ja kietoa sinut iloon.

Minä itkin, Susana.

Kun kuulin, että palaisit viimein.

Rouva.

Eikö yö olekin täynnä syntiä?

On, Susana.

Eikö elämä olekin vain syntiä?

Etkö kuule?

Etkö kuule maan jauhavan?

En, Susana.

En kuule mitään.

En ole yhtä onnekas kuin te.

Hämmästyisit, jos tietäisit, mitä kuulen.

Uskotko helvettiin, Damiana?

Uskon, Susana.

Ja taivaaseen.

Minä uskon vain helvettiin.

Miten rouva voi? -Hyvin huonosti.

Susana?

Näin doña Susanitan kuolevan.

Mitä tarkoitat, Dorotea?

Sitä, mitä juuri sanoin.

Muistan, kun valo katosi ikkunasta sen loistettua yli kolme vuotta.

Yön toisensa jälkeen.

Hyvä on. Odottakaa täällä.

Suuni on täynnä pölyä.

Kyllä, isä.

Älä sano "kyllä, isä".

Toista vain, mitä sanoin.

Mitä aiotte sanoa minulle?

Pitääkö minun taas tunnustaa?

Ei, Susana. Tulin vain puhumaan kanssasi.

Valmistelen sinut kuolemaasi.

Kuolenko minä?

Kyllä, lapseni.

Miksette sitten anna minun olla?

Haluan levätä.

Jätän sinut rauhaan, Susana.

Kun toistat sanani,

sinä nukahdat.

Eikä kukaan herätä sinua enää.

Hyvä on, isä.

Teen, kuten pyydätte.

Suuni on täynnä pölyä.

Nielen vaahtoavaa sylkeäni.

Pureskelen multapaakkuja, jotka ovat täynnä matoja.

Suuni irvistää, ja hampaat lävistävät sen.

Silmieni lasiainen sulaa.

Hiukseni ovat liekeissä.

Hän suojeli minua käsivarsillaan.

Hän rakasti minua.

On muutakin.

Visio Jumalasta.

Viimeinen kuva, jonka ikuiseen kärsimykseen tuomitut näkevät.

Hänen loputtoman taivaansa lempeä valo.

Kerubien juhlinta.

Jumalan iloinen katse.

Eikä vain se,

koska kaikki yhdistyi suureen maalliseen suruun.

Luumme syttyvät tuleen.

Veri suonissamme muuttuu tuliseksi virraksi.

Se saa meidät vääntelehtimään tuskissamme -

eikä lakkaa ikinä,

koska sitä ruokkii Jumalan viha.

Menet Jumalan luo.

Hänen tuomionsa on epäinhimillinen.

Menkää, isä.

Älkää huoliko minusta.

Minulla on rauha.

Ja olen hyvin väsynyt.

Damiana.

Itke jossain muualla.

Sen kuoleman kellonsoitto kesti kauemmin kuin olisi pitänyt.

TAHRATON SIKIÄMINEN

Väkeä alkoi tulla kaikkialta, kun he kuulivat kellojen soiton.

Pikku hiljaa alkoivat isot juhlat.

Comala oli täynnä väkeä, juhlia ja kuhinaa.

Hei, hän on ilmassa!

Uskomatonta!

Pois tieltä!

Kellonsoitto lakkasi viimein,

mutta juhlat jatkuivat.

Heitä ei saanut ymmärtämään,

että oli surun aika.

Tulipalo!

Älkää vain seiskö siinä, don Pedro.

Istukaa edes.

Jos ristin käsivarteni,

koko Comala kuolee nälkään.

Isäntä.

Isä Rentería on tarttunut aseisiin.

Miksi?

Koska vallankumoukselliset kielsivät pyhät messut.

Ettekö te kannattaneet Villaa?

Vai Obregónia?

Rauha on solmittu, don Pedro.

Olemme omillamme.

Mitä teemme?

Liitymmekö vai taistelemmeko vastaan?

Se on selvää.

Tukekaa hallitusta.

Emme ole ammattisotilaita.

Olemme heistä kapinallisia.

Tehkää sitten, kuten tahdotte.

Liityn papin seuraan.

Pidän hänen huudostaan.

Se takaa myös pelastuksen.

No niin, isäntä.

Nähdään.

Mennään.

Heitettyään ihmiset ulos Pedro Páramo istui isoon tuoliin,

ja maa jäi heitteille ja raunioitui.

Kylä alkoi tyhjentyä.

Ihmiset rappioituivat.

Comala täyttyi jäähyväisistä.

Jäin, koska ei ollut muuta paikkaa.

Mutta minua elättänyt hyväntekeväisyys lähti heidän mukanaan.

Aloin nähdä nälkää.

Löydettyämme sinut halusin, että luuni saisivat rauhan.

Entä sielunne?

Minne se meni?

Se aneli minua ryhdistäytymään ja jatkamaan kamppailua.

Kuin se olisi toivonut ihmeen puhdistavan syntini.

En edes yrittänyt.

Avasin suuni ja päästin sen ulos.

Se lähti.

Tunsin, kun veri, joka liitti sen sydämeeni, vuosi käsiini.

Luulin, ettei kukaan huomaisi minua.

En ikinä mennyt kenenkään tielle.

En edes vienyt tilaa maasta.

Minut haudattiin hautaasi, ja sovin mainiosti käsivarsillesi.

Tajuan vasta nyt, että minun olisi pitänyt pidellä sinua.

Entä Pedro Páramo?

Kului vuosia, ja hän istui siellä linnunpelättimen lailla.

Hän unohti unen ja ajankulun.

Hän pelkäsi öitä, jotka täyttivät pimeyden aaveilla.

Hän pelkäsi jäävänsä vangiksi niiden keskelle.

Hän pelkäsi sitä.

Damiana!

Tule katsomaan, mitä tuo mies haluaa.

Antakaa rahaa vaimoni hautaamiseksi.

Herra, suojele meitä pahan juonilta.

Mitä sanoitte?

Tulin pyytämään apua vaimoni hautajaisiin.

Myin jopa aasini maksaakseni lääkärille, mutta…

Menkää pois.

Kaikki oli turhaa.

Hän on siellä.

Yksin.

Sumussa.

Apua!

Auttakaa meitä!

Antakaa minulle jotain.

Antakaa jotain!

Antakaa jotain!

Oletteko kunnossa?

Mennään.

Minä tässä, don Pedro.

Tuonko teille lounasta?

Menen sinne.

Minä lähden.

LOPPU

PERUSTUU JUAN RULFON ROMAANIIN

Tekstitys: Petri Nauha