Original subtitles

Vallankumous on jättänyt arpensa Uuteen maailmaan.

USA on julistanut sodan brittejä vastaan. Intiaanit joutuvat valitsemaan puolensa.

Mohawkit ovat puolueettomia, vaikka heidän määränsä laskee.

-Voin antaa näitä sata. -Mihin tarvitsemme niitä?

-Amerikkalaisia vastaan. -Olemme solmineet rauhan.

Silti amerikkalaiset tekevät vöitä nahoistamme.

-Niinkö hän väittää? -Sota on vain tekosyy maittenne viemiseen.

Kuninkaani haluaa vahvistaa ystävyyttänne, ei viedä maitanne.

-Ei. Hän haluaa meidän kuolevan. -Te kuolette jo!

Wentahawi. Amerikkalaiset skalpeerasivat 87 mohawkia tässä kuussa.

-Se tapahtui kaukana täältä. -Läheisessä tukikohdassa on 20 miestä.

Ja lisää tulee. Usko minua. Heidät täytyy pysäyttää.

Kansamme ei koskaan suostu siihen.

-Kysytään sedältäni. -Hän asuu lähetysasemalla metsästäessään.

-Hän saa teidät tukemaan kuningas Yrjöä. -Valkoinen mies puhuu aina vain.

Olen metsästänyt Calvinin kanssa kuukausia. Hän tietää, että pidän sanani.

Calvinin kaltaiset kuuntelevat kaikkia, jotka lupaavat sodan.

-Jos emme tee mitään, meidät tapetaan. -Britit haluavat vain suojelua.

Ja pitää teidät lämpiminä öisin.

En ikinä satuttaisi Calvinia tai tytärtäsi.

-Kuinka pitkällä olemme? -Viskin puolivälissä.

Aurinko on noussut. Calvinia ei näy.

Hän tulee kyllä. Hän ei halua nukkua yksin.

-Äiti ei ymmärrä. -Hän on vain varovainen.

Hän pelkää.

Pelolle ei ole enää sijaa.

Minun tulee ikävä tätä.

Miksi sitten lähdet?

Isäni on vaikutusvaltainen mies. Hänellä on suunnitelmia varalleni.

Mutta näitä taianomaisia puita tulee kyllä ikävä.

Entä minua ja Calvinia?

Teidän pitää viedä loppuun se, minkä aloitimme.

Luotan sinuun. Ja Calviniin.

En pysty juomaan yhtä paljon kuin sinä.

Kukaan ei pysty.

Minun pitää kertoa jotain.

Joku tulee.

Calvin.

Meidän täytyy häipyä.

Tapoin heidät kaikki.

Se oli viimeinen vaihtoehto.

-Oak. Minne sinä menet? -Tämä on huono juttu.

-Amerikkalaiset pitää pysäyttää. -Kuulostat äidiltäsi.

En ole äitini kaltainen.

Haluan niiden pahojen henkien lähtevän, mutta toimit typerästi.

-Meidän pitää kertoa, että olemme sodassa. -Heidän täytyy tukea minua.

-Muuten haemme setäsi. -Älä puhu suvustani.

-Heille ei satu mitään. Vannon sen. -He olisivat tappaneet meidät.

Äitini tappaa meidät ensin.

Jos äitisi ei tue meitä, puhumme sedällesi. Kuinka pitkä matka sinne on?

Oak?

Calvin?

Oak?

Eikö olekin mukavaa?

Tervehdys, ystäväni. Olen Myles. Myles Quincy Holt.

En tarkoittanut säikäyttää.

Onko sinulla nimi?

Joshua.

Mitä pirua sinä täällä teet?

Olet intiaanien mailla.

Asun täällä.

Kappas perkelettä. Valkoinen mies, joka asuu täällä.

-Etkö pelkää skalpeerausta? -Valkoiset skalpeeraavat.

Totta tuokin.

Mahdatko tuntea George McFeelyä Fort Niagarasta?

-Hän on skalpeerannut 30 intiaania. -Emme ole kohdanneet.

Etsimme sotilastovereideni kanssa intiaania.

Et ole sattunut näkemään sellaista täällä?

En ole.

-Montako teitä on? -Vain me kaksi.

-Sanoit "tovereideni". -En sanonut.

En usko sanoneeni.

Eli teitä on vain kaksi.

Juuri niin.

-Minun pitää mennä. -Tuo on vain isäni. Häntä ei lasketa.

-Olemme kaikki amerikkalaisia. -Pyydä isääsi pysymään paikallaan.

Hermostutat uutta ystäväämme, isä.

-Eversti Charles Hawkes. -Montako teitä on?

Olen yllättynyt,

että osoittelet aseella omiasi, kun ottaa huomioon perimäsi.

Tiedän, että uskollisuuksia on koeteltu viime aikoina,

mutta kanssa-amerikkalaisia kohti ei pitäisi koskaan nostaa asetta.

Olen tappanut brittejä vuosia. Tuo kaveri on punatakki.

Mahdotonta, eversti. Punatakit eivät kulje yksin.

Ethän sinä yksin ole, Joshua?

-Hän kulkee intiaanien kanssa! -Älä!

Ampukaa hänet!

He ovat tuolla.

-Meidän pitää häipyä. -Melkein sain hänet.

Maahan.

Täällä.

-Kuuletko minua? -Jokainen punanahka kuulee.

-Näetkö mitään? -En. He ovat menneet toiseen suuntaan.

Oak.

-He olivat tiedustelijoita. Muut tulevat. -Miten muka? Tapoin heidät.

Et kaikkia. Miksi toimit ajattelematta?

Kuinka kaukana pitkätalo on?

Lähetysasema. Meillä on kiire.

Äiti.

-Äiti. -Tyttäreni.

Wentahawi.

Calvin on tehnyt hyvän työn. Hän on...

-Tämä on sinun vikasi. -Puhu väellesi.

He ovat lähteneet.

He ovat piilossa. Isäsi on seurannut savua koko aamun.

-Kansamme ei suostu sotaan. -Haemme sedän ja serkkuni.

Mohawkit eivät voi olla puolueettomia enää. Jos ette taistele, kuolette.

Kenenkään ei pitäisi kuolla näin kauniina päivänä.

Aikeeni ovat rauhanomaiset.

Katsokaa.

Mitä teet näin kaukana kotoa?

Amerikkalaisia kohtaan on tehty vakava rikos.

-Lapset eivät olleet mukana siinä. -Miksi poika sitten on noen peitossa?

-Paikallasi. -Rauha.

Presidentti haluaa tietää, ovatko mohawkit yhä uskollisia hänelle.

Hei, Joshua.

Poika viedään Fort Georgeen eilisten tekojensa takia.

-Hän saa reilun oikeudenkäynnin. -En suostu kenenkään vangiksi.

Se ei ollut kutsu.

-Valmistaudu. -Ei.

Yancy. Sano heille, että he rikkovat Yhdysvaltain lakia.

Kuuliaiset lapset eivät toimi näin.

-Vien pojan Fort Georgeen. -Verta ei vuodateta, kapteeni.

-Kyseenalaistan käskynne, eversti. -Kapina!

Hae setäsi.

Tuli seis!

Missä Yancy on?

Yancy! Emme tarvitse tulkkia enää. Olet nyt sotilas. Käyttäydy sen mukaan.

-Olen pahoillani, kapteeni. -Eversti. Sain juuri ylennyksen.

-He ovat lähellä. -Missä päin lähetysasema on?

Ylävirtaan päin. Sinne, mistä tulimme. 16 kilometrin päässä.

Emme voi kääntyä takaisin.

Seuratkaa harjua joelle. Käännyn takaisin ja johdatan heidät pois.

Se on reitti.

Varmistan, ettei meille tapahdu mitään.

Te kaksi olette perheeni.

He aikovat tappaa sinut nyt.

Jäitpäs kiinni.

-Beal, häivytään täältä. -En pidä tästä, kapteeni.

-Eversti. -Palataan takaisin tai kuolemme kaikki.

Seuraamme vihollista vauhdilla.

Olemme laaksossa, jota harjut ympäröivät.

Niillä elukoilla on vähän vaihtoehtoja. Pohjoisessa on joki, idässä sota.

He matkaavat länteen, kuten mekin.

Olen samaa mieltä Bealin kanssa. Mennään Fort Georgeen.

-Sinulla ei ole sananvaltaa. -Olemme mohawkien mailla.

-Olemme Yhdysvaltain mailla. -Äänestetään.

-Leipäläpi umpeen! -Äänestän Fort Georgen puolesta.

Herrat. Tunnette minut.

Tiedätte, että teen sen, mikä pitää tehdä.

Lupaan teille, ettei teidän käy kuinkaan.

Laskekaa kuitenkin kätenne, ennen kuin katkaisen ne.

-Tämä ei lupaa hyvää. -Haemme vain vangin.

Pankaa tämä rakki hihnaan.

Missä he ovat, punanahka?

Missä squaw ja punatakki ovat?

Älä pakota minua etsimään kieltäsi.

Hän ei ehkä ymmärrä.

Kysy häneltä, missä squaw ja punatakki ovat.

Mohawkit ovat likaisia kauppamiehiä ja valehtelijoita. He ovat kannibaaleja.

Kysy häneltä!

Missä squaw on?

Etkö ole huolissasi hänestä? Hän on ypöyksin metsässä.

En ole.

Sinun kannattaisi olla.

Tiesinhän minä, että siellä on kieli.

Hän hakee muut.

Jos squaw hakee lisää intiaaneja, meidän on paras kiirehtiä Fort Georgeen.

Olit eversti tai et, olet tyhmä, Holt.

Meidän pitää häipyä, ennen kuin punanahat skalpeeraavat meidät.

Haluatko, että verenhimoinen lauma punanahkoja seuraa meitä Fort Georgeen?

Meillä on etumatkaa. Mennään tukikohtaan.

Matka vie kaksi päivää.

Yön tullen metsä muuttuu teurastamoksi.

Ainoa keino selvitä on vangita ne kaksi.

Miten saamme heidät kiinni?

Emme jahtaa heitä.

He tulevat luoksemme.

-Meidän pitää palata takaisin. -Mene Lontooseen. Älä kuole takiamme.

Hän ei haluaisi, että palaamme.

-Hän ei puhu. -Ei hänen tarvitse.

Riittää, kun hän laulaa. Hänen ystävänsä tulevat tansseihin.

Avaa hänen suunsa.

Tee sinä se. Olet parempi siinä.

Tee se, poika. Pane hänet laulamaan.

Beal, emme kai me... Ei kai tarkoitus ollut kiduttaa intiaaneja?

Näetkö presidentti Madisonia täällä?

Vain sinun isälläsi on valtaa täällä. Hän on sinun presidenttisi.

Onko tämä hyvä ajatus?

Oletko minun poikani vai et?

Olet taitava kapellimestari, Myles.

Napatkaa hänet!

Älkää satuttako minua.

Mene pois.

Ole kiltti ja mene pois.

-Et ammu minua. -Ammun.

-Olen aseeton. -Aivan sama.

Odotan lasta.

Pakene.

Jumalauta!

Ympäri ei pääse.

Mikä sinua vaivaa? Näitkö maaoravan?

Mitä helvettiä tämä on?

En kestänyt kuunnella hänen tukehtumistaan.

Minne matka? Onko sinulla tapaaminen kuningas Yrjön kanssa?

Hei, intiaani.

Poikani on kuollut.

Kuollut!

Vaienna hänet, Beal.

Miksi annoin tulla tänne, poikani?

Miksi annoin tämän metsän nielaista sinut?

Poikani...

-Haiset intiaanilta, Lachlan. -Paremmalta kuin sinä.

-Joudun siis luottamaan ulkonäkööni. -Voitan sinut siinäkin.

Naisten maku voi yllättää.

-Mitä sanot, keikari? -Anteeksi?

Missä olet oppinut intiaanien kieltä?

Ja miksi nuo vaatteet?

Maamme isät halusivat meidän kommunikoivan villien kanssa.

Ja näyttävän asiallisilta.

-Olisivat opetelleet englantia. -Hehän ovat. Puhuit juuri yhden kanssa.

Anteeksi.

Yritän pestä poikani verta ruumiistani.

Jos ette anna minun olla hetkeä rauhassa...

...leikkaan kielenne irti.

Otan osaa, eversti. Myles oli hyvä poika.

Tänään kuoli kaksi sankaria.

Tiedän, miten tärkeä eversti oli sinulle.

-Älä ammu! -Jumalauta.

-Kuulitteko jotain? -En kuule mitään, jos puhut koko ajan.

Tiedät kai, mitä intiaanit tekevät, jos löytävät meidät?

Eilen tapaamamme olivat onnekkaita.

Osaat mohawkia. Sinun pitäisi tietää, että he haluavat verta, eivät vankeja.

Eversti, meidän pitää palata Fort Georgeen heti.

He ovat ihmissyöjiä. He pureskelevat pian luitamme!

Ryhdistäydy, sotamies.

Muuten hautaan sinut paljain käsin.

Beal, olet jäljittäjä. Etkö osaa jäljittää?

-Olemme kiertäneet ympyrää... -Eversti.

Ansaitset palkkasi.

-Tuonne mahtuisi karhu. -Sitten sinne mahtuu myös intiaani.

Metsä kertoo meille jotain. He ovat lähellä, ja vaihtoehdot ovat vähissä.

Tämä on hiljan kaivettu. Ehkä pari rottaa...

Se selviää vain yhdellä tavalla.

Minäkö? Ei käy.

-Jätti on liian iso, ja olen sinua ylempi. -Entä Beal?

Pidän Bealista.

Voitko pitää tätä?

Kiitos.

Näkyykö mitään?

Ei mitään.

-Kuuluuko mitään? -Tule itse katsomaan.

Vetäkää hänet ulos.

Vauhtia!

Vetäkää minut ulos!

-He ovat tuolla. -Molemmatko?

En tiedä, mutten ryömi sinne uudestaan.

Tiedämme, että olette siellä.

Pois tieltä.

Kerätkää tuoretta puuta. Savustamme heidät ulos.

Tarvitsemme ilmaa.

Tämä on liian kapea.

Olit lähdössä, joten en sanonut mitään.

Mistä?

Tulevaisuudesta.

Sellaista ei taida enää olla.

Odotan lasta.

-Kuinka pitkällä raskaus on? -Kolmannella kuulla.

Onko lapsi Calvinin?

Minunko?

Meillä on tulevaisuus.

Kaiva!

He ovat varmaan jo savustuneet kuin kinkut.

-He eivät ole tuolla. -Taikoivatko he itsensä ulos?

Helvetti!

-Saatana sentään. -Ehkä jahtaamme rottia.

Ainoa paikka lähistöllä on lähetysasema.

Mennään.

-Mennään kanootilla lähetysasemalle. -Minulla ei ole mitään, millä maksaa se.

-Pysähtykää! Se on minun kanoottini. -Rauhoitu, ystäväni.

-Puhutko englantia? -En.

Tässä.

Tässä. Ei, maksuna.

Kanootista. Veneestä.

Älä lyö minua. Olen täällä vain tekemässä töitä.

Minulla on perhe elätettävänä. Lapsia. Olkaa kilttejä. Tarvitsen kanoottia.

-Et ymmärrä. Se on sinulle. -Vaihdetaan.

-Kanootti. Ei, olkaa kilttejä... -Ota se nyt vain.

Pysähtykää tai ammun!

Pysähtykää!

Varkaat! Palakaa helvetissä.

En ole tappanut ketään ennen.

Ei ollut Calvinkaan. Suuri soturi.

Meidän pitäisi olla perillä ennen auringonlaskua.

-Osaamme kulkea heitä paremmin pimeässä. -Emme metsässä.

Verta on vuodatettu liikaa. Se on imeytynyt maahan ja juurien kautta puihin.

Puut eivät pysty nukkumaan, ja metsä sekoaa.

Oak. Herää.

Olemme perillä.

Montako ihmistä täällä on?

Ehkä 12. Setäni ja kaksi serkkuani.

He ovat todella hiljaa.

Missä kaikki ovat?

Hyvä luoja.

-Ovatko nuo... -Setäni ja serkkuni.

Tämä on minun vikani. Kaikki tämä tappaminen ja veri.

-Missä lähetyssaarnaajat ovat? -He ovat paenneet.

-Heidät pitää haudata. -Ei. Meidän täytyy lähteä.

Myöhäistä, punanahka.

-Emme hyödy hänen kuolemastaan mitään. -Painu helvettiin.

-Tulta ja tappuraa, punatakki. Mahtavaa. -Tapan sinut!

Kerron Fort Georgen kenraalille,

että villit tappoivat plutoonan nukkuvia amerikkalaisia, teloittivat poikani,

pakenivat lähetysasemalle ja kuolivat taistelussa.

Tämä mies on Yhdysvaltain vanki. Viemme hänet Fort Georgeen.

Hän on sinisilmäinen murhaajaintiaani.

Hän on brittiupseeri! Hänestä maksetaan bonus. Niin lukee ohjesäännössä.

Tappaisin hänet itse mieluusti, mutta haluan rahat.

Ylös, punatakki.

Tulitteko tänne teurastuksen vuoksi?

Polttamaan Uuden maailman maan tasalle? Haluaisinpa jutella kenraalinne kanssa.

Kun hän saa kuulla teistä, hän itkee tämän maan tulevaisuuden puolesta.

Eversti!

Pitäkää vanki hyvänänne.

Valitan, punatakki. Tappelit hyvin.

Kristus sentään.

Jumalauta, Beal.

Tykkäsin sinusta.

Tapatte meitä, kun nukumme.

Teeskentelette puolueetonta, mutta puukotatte sitten meitä selkään.

Jos sallisin toimieni tai toimimatta jättämisieni kautta-

teidän tappaa vielä yhdenkin valkoisen,

en voisi kohdata Herraani tuomiopäivänä.

Sota vaatii uhreja.

Nyt palaamme Fort Georgeen.

Tämä paikka ei ole hyväksi terveydelle.

Hän sanoi odottavansa lasta.

Olen pahoillani.

-Leiriydymmekö pian? -Miten niin?

Kaikella kunnioituksella... Päivä on ollut pitkä.

Fort Georgeen on sata kilometriä.

Jatkamme matkaa.

-Mitä jos intiaaneja tulee lisää? -Tapoimme heidät kaikki.

Heimoja on lisää.

Olemme tappaneet kaikki.

-Ehkä punatakit vaanivat meitä. -Ainoa punatakki täällä ei vaani ketään.

-Ehkä heitä on enemmän. -Ehkä täällä on intiaaneja, punatakkeja...

Kas kun ei itse paholainen. Olemme tappaneet kaikki!

Olemme ainoa hirviö, joka täällä on jäljellä.

Oak.

Oak, herää.

Älä sano mitään.

-Olisi pitänyt mennä toiseen suuntaan. -Tämä metsä!

Se pitäisi polttaa maan tasalle ja kyntää pelloksi, jotta horisontti näkyisi.

Mihin menet?

Nousen harjulle katsomaan, missä olemme.

Holt!

Eversti!

-Holt! -Hidasta.

Hei!

Hän ei odota meitä.

-Hän aikoo jättää meidät matkasta. -Ei hän niin tee.

Hän on itse paholainen!

Yancy!

Missä sinä olet? Yancy!

-Mitä helvettiä sinä touhuat? -Täällä on paholainen.

Vai paholainen... Jumalauta.

Paholaisella on sama nimi kuin minulla.

-Missä Yancy on? -En tiedä.

Painukoon helvettiin.

Pidämme vuoret vasemmalla. Olemme kahden päivän päästä kotona.

Emme voi jatkaa pidemmälle.

Kun pääsemme harjulle, saamme suunnan.

Sitten vain kuljemme aina seuraavaa harjua kohti.

Selvä.

-Jumala on kanssamme. -Selvä.

Emme lepää.

Selvä.

Sotamies?

Yancy. Luojan kiitos. Luulin, että jäit matkasta.

Hyvä luoja...

-Apua! Holt! -Sotamies.

Kirottu intiaaniansa.

-Lopeta! -Kierähdä mukanani. Yksi...

Kas niin.

-Tunnetko tämän? -En.

Hyvä. Pure tätä.

Pure sitä!

Lääkäri amputoi sen, kun pääsemme leiriin.

-Jalkaani ei viedä! -Se on hädin tuskin kiinni.

En ole pitänyt tätä tukea, jotta joku squaw voi viedä jalkani!

Saat tästä vähän kipulääkettä. Suu auki.

Niele se kaikki. Hyvä.

Älä mieti squaw'ta. Tapoimme hänet. Hän palaa helvetissä.

-En pysty kävelemään. -Mitä?

En pysty kävelemään!

"En pysty kävelemään, eversti."

-Eversti. -Kyllä pystyt.

Ylös siitä.

Olen valmis kävelemään, eversti.

Niin.

Meidän täytyy päästä ylemmäs, jotta näemme, missä olemme.

Lachlan?

-Lachlan? -Eversti?

Meidän täytyy päästä ylös, jotta saamme suuntiman.

Ei täällä mitään suuttimia ole.

Jos haluat jäädä lepäämään, löydän luurankosi ensi kesänä.

Lachlan?

-Miten... -Hän ei anna meidän palata kotiin.

Sotamies, jätän sinut tänne.

Meidän ei olisi koskaan pitänyt tulla tänne.

Ei...

Ala tulla, aave.

Et pysty pysäyttämään meitä.

Intiaanit...

...eivät pysty pysäyttämään meitä.

Punatakit eivät pystyneet pysäyttämään meitä.

Ranskalaiset? Yrittäkää vain pysäyttää meidät.

Eikä mikään kummitus pysäytä minuakaan.

Ei...

Tämä ei voi olla totta.

Tapoitte 22 amerikkalaista patrioottia, kun he nukkuivat.

He olivat nostoväkeä. Talonpoikia.

Hänen nimensä oli Orson. Tuolla on hänen veljensä Pressley.

Viime viikolla Pressley tuli sanomaan minulle, että pelkää pimeää.

Annoin hänelle luvan nukkua veljensä vieressä.

Rakastajasi hiipi leiriini-

ja poltti nämä pojat, kun he nukkuivat.

Miten kehtaat tuoda minut takaisin tänne?

Miten kehtaat näyttää tämän minulle taas?

Ette ole meitä parempia.

Olemme vuosia taistelleet näin. Edestakaisin.

Te tapatte meitä ja me teitä.

Se ei lopu koskaan.

Toinen meistä pyyhkäistään maan kamaralta, eikä se ole valkoinen mies.

-Tämä on meidän kotimme. -Sitten poltan sen.

Samalla tavalla kuin te poltitte minun kotini.

Tekstitys: Miia Mattila